"...jos yksinkertaisen riisuu, jäljelle jää vain tärkein"

Moi!
Katsoin dokumenttielokuvan Jiro Dreams of Sushi. Dokkari kertoo maailman taitavimmasta/parhaimmasta sushikokista Jiro Onosta, joka omistaa pienen pienen sushibaarin, Sukiyabashi Jiron tokion metrotunnelissa. Kyseessä ei ole kuitenkaan ihan mikä tahansa sushibaari, vaan tämä kyseinen paikka sattuu olemaan ensimmäinen sushibaari, joka on saanut kolme michelin tähteä.

Baarissa vieraillut esim Barack Obama ja Japanin pääministeri Shinzo Abe

Jiro Ono on 89 -vuotias  sushimestari, joka on tehnyt sushia ties kuinka kauan.  Arvostettu ruokakriitikko Yamamoto on tuntenut Jiron 30 vuotta eikä kuulemma mikään ole muuttunut sinä aikana. Jiron itsekriittisyys on häkellyttävää, mies on perfektionisti ja jatkuvasti pyrkii parempaan. Hän ajattelee koko ajan, että voisiko se olla parempaa, voinko olla parempi. Jiron itsekuri on ihailtavaa.
Kokit ympäri maailman käyvät Jiron luona syömässä ja ihmettelevät, että miten näin yksinkertainen voi olla maultaan näin syvällistä. Jos Jiron määrittelee yhdellä lauseella se menisi näin: ”jos yksinkertaisen riisuu, jäljelle jää vain tärkein”. Loistavaa analogiaa, kun ajattelee niitä susheja, taideteoksia, joita Jiro valmistaa.

Jos pääsee Jiron oppiin ja saa tehtäväkseen vaikka leikata kalaa, sitä saatetaan tehdä 10 vuotta putkeen. Ei mitään muuta. Oppipojan on kuljettava äärimmäisen pitkä matka, jos mielii mestariksi. Jiron opissa se on mahdollista, mutta se vie kauan ja kaikilla ei ole sitä kärsivällisyyttä.

Jiron filosofiasta voi oikeastaan ammentaa paljonkin omaan elämään. Näen samankaltaisuutta itsessäni ja kehonrakennuksessa. Se kärsivällisyys mitä lihasten kasvatus vaatii, se itsekriittisyys, kun ei olla koskaan täydellisiä. Työ on loputon, eikä koskaan saavuteta sitä tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Jos olet kärsimätön ja haluat nopeasti tuloksia, tulet pettymään pahasti.
Myös tuo ajatus, että jos yksinkertaisen riisuu, jäljelle jää vain tärkein, on jotenkin niin totta. Tuota voisi ajatella niin moneen asiaan. Treenaaminen esimerkiksi. Jos miettii liikaa liikkeitä, sarjoja, erikoistekniikoita ja hukkuu syklittelyihin ja frekvensseihin, treeni jakojen vaihteluihin ynnä muihin monimutkaisuuksiin, menetetään se olennainen. Yksinkertaistaessa useimmiten saavutetaan se tärkein. Itse olen huomannut vuosien varrella ajautuneeni yhä yksinkertaisempiin ratkaisuihin treeneissä. Liikkeiden määrät ovat vähentyneet, olen siirtynyt pitkälti niihin liikkeisiin, joilla saan parhaimman tuntuman, parhaimmat domsit ja sen fiiliksen. Näillä ollaan vielä saatu tulosta aikaan, joten se tärkein on lopulta jäänyt jäljelle, kun homma on purettu palasiksi.
Suosittelen muuten lämpimästi tuota leffaa. Itse katsoin sen Netflixistä ja annan sille täydet 5/5.