Jäätynyt jääpuikkoeukko

Kello kolme… Pauligin presidentti, tumma paahto… Pistää vauhtia… Rupee yläkertaa toimimaan… Ja pakki kans… :/ Pientä koomailua nähtävissä… Lisää kahvia… Hörps… Perhana, pitäis kesärenkaat vaihtaa alle… Ei jaksais millään… Ei joku haluis vaihtaa ne mun puolesta..? Annan kympin…

Se eilinen paukuttelija oli muuten nainen. Kun lähdin neljän maissa himasta niin se akka istui oman ulko-ovensa edessä nuokkumassa ja kysyi kähisevällä viskibassoäänellään paljonko kello on. Vastasin että: ”Kuule se on neljä, kiitti vaan”. Sitten rupesin ajaessani miettimään, että miksi sanoin kiitti vaan? Miten niin kiitti vaan? Miksi helvetissä mä kiitin sitä, kun se kysyi kelloa? Olis pitänyt sanoa, että ”ja kiitti vaan, kun pidit mua hereillä koko yön”. Ei pelkästään kiitti vaan.

Rupesinko mä säälimään sitä eukkoa, kun se siinä pienessä pakkasyössä istuskeli kotiovensa edessä, ukkonsa nukkuessa kännejään lämpimässä pedissä? Varmaan kauheessa kusihädässä vielä siinä istuskeli? Tai no, noihan nyt kusee siihen, paikkaan mihin hätä iskee. Mut hei: ”kiitti vaan”? Se varmaan ajatteli, että olipa kohtelias naapuri, kun vielä kiitteli häntä kysymisestä? Vittu mä en vaan osaa. Mut toisaalta, jos se olis ollu mies, niin ehkä silloin olis lähteny. Ois voinu sanoa, että: ”kiitti vaan ku paukuttelit ovea koko yön. Tuunks mä paukuttelee sit vuorostani päivällä, kun sä nukut?” Sit olisin iskenyt pari nyrkin iskua ilmaan ja murissu siihen päälle. Mutku en sanonu, eikä se ollu mies.

Nää vaan menee näin. Tilanteen jälkeen keksis miljoona hyvää lausetta. Tony Halme varmaan opetteli kaikenlaisia lauseita himassaan valmiiksi ja tosi paikan tullen sitten vaan murjaisi niitä ja loi illuusion helvetin näppärästä puhujasta, tai sit se vaan oli hyvä vittuileen. Toinen hyvä lataaja on se Idols-tuomari Jone Nikula. Siltä lähtee aina sellaista tekstiä ja sivistyssanoja, että kuuntelija jäätyy siihen paikkaan, kun ei ymmärrä puoliakaan niistä termeistä.

Mut joo, tarina jatkuu. Rupesin sit säälimään sitä muoria sen verran, että soitin matkalla virkanvallan paikalle ja sanoin, että käykäähän kahtomassa sitä rouvaa, kun se siellä palelee ressukka ulko-oven takana, ties vaikka kuolee siihen paikkaan. Lupasivat käydä moikkaamassa. Neljän maissa sitten iltapäivällä kotiin palatessani töistä ei missään näkynyt ketään. Eukko oli kaiketi päässyt sisään tai poliisitäti korjasi lämpöseen putkaan. Onhan sekin parempi vaihtoehto ku saada sydäri siihen pakkaseen. Kurja kohtalo olis kuolla kotioven ulkopuolelle ja varmaan omaa ukkoakin rupeis ketuttamaan, että miks ei heränny avaamaan ovea, kun ulko-oven pielessä olis ollu jäätynyt jääpuikkoeukko!

Nonni, kahvi loppus, Peace and out!

-MIKA-