Hyvä boogie, tästä se lähtee!

Terve!
Eilen oli oikein mukava päivä. Se tieto, että edessä on kolme makoisan leppoisaa vapaapäivää varmaankin osaltaan vaikuttaa positiiviseen mielialaan. Nyt on kuitenkin parin päivän sisään saatu tehtyä oikein mainioita treenejä, kunto mennyt selkeesti eteenpäin ja ylipäätään fiilis on hassun hauska.
Toissapäivänä tosiaan painettiin rintaa salilla, kuten Spoken Wordissa tuli asiaa pohdittuakin. Tein ensin penkkiä 10 kilon korotuksilla 10 toistoa/sarja ihan tangosta alkaen ja nousin sinne 140 kiloon asti jolla myös se 10 toistoa. Siinä tuli jo ihan reippaasti sarjoja sekä toistoja. Kannattaa teistailla tuota settiä, se on mukavaa niiden ekoja settien kanssa, kun alussa rauta ei paina mitään. Tietty lopussa se alkaa jo painaakin. 😀
Vinopenkkiä smithissä tuli duunattua 5 sarjaa maksimit oli 40kg per puoli. Tosta tangosta en osaa sanoa, mitä se painaa, kun tossa on se vastapainovaijerijutska mukana.
Tuli ihan fiilisteltyäkin siinä lomassa, kun Fred Falke soi kuulokkeissa ja sai vanha miehen jalat groovailemaan.
No serious stuff, don’t worry

Meikä diggaa French Housesta ja muusta elektronisesta matskusta, jossa on joku hyvä poljento ja groovaava bassokuvio. Pistää hyvän fiiliksen päälle ja treenit kulkee. Tässä hieman Fred Falkea, jos kiinnostaa kuulla:

Eilen matkalla himaan törmäsin yllättäen Makwan Amirkhaniin, jonka on tarkoitus nyt tulevana viikonloppuna ottaa matsia Berliinissä järjestettävässä UFC -tapahtumassa. Maku ottaa matsia meksikolaista Masio Fullenia vastaan. Veikkaan ottelun olevan hyvin helppo Makwanille. Mies on nyt todella kovassa iskussa.

Ehdittiin siinä nopeesti vaihtaa muutama sana Makun kanssa. Mies vaikutti äärimmäisen rauhalliselta, seesteiseltä ja varmalta. Toivottelin kovasti tsemppiä tulevaan otteluun ja lupasin olla täältä Suomesta käsin hengessä mukana. Arvostan Amirkhania erittäin paljon. Mies on puhtaasti showta, talenttia, osaamista, bisnestä ja haluaa vain tehdä lajista parasta viihdettä yleisölle. Rohkea ja itsevarma kaveri, joka varmasti tulee pääsemään vielä hyvin pitkälle elämässään!
Ollaan Makun kanssa ennenkin pohdittu tätä hassua Suomessa esiintyvää ilmiötä, että jos urheilija on itsevarma ja tietää olevansa hyvä jossain, se jollain ihmeellisellä tavalla mielletään ylimielisyydeksi ja tällaista tyyppiä pidetään leuhkana narsistina. Omista saavutuksistaan ei saa puhua saatikka itseään kehua. Sanana ylpeys assosio negatiivisuutta? Et saa olla ylpeä vaikka siihen aihetta olisikin?
Nöyristely ei ole sama asia kuin nöyryys. Itse olen nöyrä elämälle ja mitä se on tuonut eteeni, mutta missään nimessä mä en rupea nöyristelemään minkään asian edessä.  Mutta olen kyllä helvetin ylpeä siitä mitä olen saavuttanut.
Mutta joo, mitä parhainta tsemppiä sinne Saksanmaalle ja sähinä päälle!!

Eilen sitten oli vielä takareisijumppa salilla. Voi hittolaisen hitto miten hyvin se uppos oikeaan osoitteeseen. Aloitin ihan kevyesti pumppailemalla reiden koukistuksia maaten. Tein 20 kilolla 50 toiston sarjoja joku 3-4 settiä ja takareidet pumppaantuivat ihan hulluina. Sit messiin tuli supersetteinä koukistus/sumoprässi. Siinä sitten veivasin 30+30 toistoa ja progressiivisesti nostettiin painoja prässissä sinne 250 kiloon asti jolla tuskaiset 3 sarjaa. Loppuun vielä 200 kilolla 5 failure settiä. En suoraan sanottuna pystynyt kunnolla kävelemään sen intensiteetin jälkeen.
Tässä ollaan vielä matkalla salille.

Paino oli aamulla 84,0 kg tasan. Ihan hyvä ja fresh olo. Hiilaritankkausta odotellessa. Ehkä teen sen tänään tai sitten huomenna? En oikeestaan ole vielä päättänyt. Meen niin totaalisesti fiilispohjalla, mutta jos se tuntuu toimivan ja elämä rullaa eteenpäin näinkin, niin mitäs tässä muuttelemaan mitään?
Mä teen tätä hommaa niin kontroversaalisesti, että varmaan moni muu PT pyörittelis vain päätään, jos kuulis tästä touhusta tarkemmin. Mulla on vaan sellainen outo fiilis, että tää kroppa pelaa melko hyvin kunhan vain sopivasti rääkkään sitä  ja sit annan hellää hiilaria silloin tällöin ilman sen suurempaa suunnitelmaa tai kaavaa. En siis laske kaloreita tällä hetkellä, en tiedä paljon mitäkin makroja tulee mistäkin. Meen ihan täysin mutulla. Mulla alussa oli ohjelma mutta muuttelin sitä niin radikaalisti ja vaihtelin ruoka-aineita, että nyt olen mennyt jo ihan sekaisin, mitä mulla on.
Illalla jos tulee nälkä, niin nappaan kaapista pari keitettyä kananmunaa huiviin. En mä sitä sen enempää mieti, että mentiinkö nyt yli päivän kaloreiden tai jäätiinkö alle? Peilistä mä näen, että kuseeko tää homma. Jos alkaa siltä vaikuttaa, että kusee niin sit istun pöydän ääreen ja puran tän koko homman palasiin ja katon missä mättää. Nyt kun kaikki toimii ja äijä kiristyy niin en mä jaksa miettiä mitään. 🙂
Kyllähän se olis tietty fiksua olla kartalla, että mitä sitä syö ja kuinka paljon. Ehkä mä jossain vaiheessa sen teenkin, että lasken tarkkaan kaikki ravintoaineet ja pistän ylös. Nyt kaikki on sillai arviopohjalla. Arvion kunkin aterian määrät silmämääräisesti ja katon ettei tuu liikaa hiilaria mistään.
Perunaa, paahtoleipää ja salaattia. Siinä ne hiilarilähteen periaatteessa mitä mulla on nyt käytössä. Ei paljoa, eli heiluu siinä 100g nurkilla. Nämäkin ruoka-aineet varmaan aiheuttais joillekin peppukipeyttä ja ihemtyksen tunnetta, että mitä se nyyssis syö jotain perunaa ja paahtoleipää? Kyllä, näin se on. Paahtoleipää, metukkaa ja juustoa päälle. Nää on sellasia juttuja, että mitään kirjoitettua sääntöähän ei ole, mitä sä saat tai et saa syödä. Pääasia on, että elimistö kykenee käyttämään raivintoaineet hyvin hyödykseen ja toimii halutulla tavalla. Meitä on moneen junaan. 🙂
Hei, pistähän tuosta ittelles meikäläisen hommaama eksklusiivinen kreatiini-diili tulille.
Klikkaa kuvaa!!

Äläkä unohda Giant Killer -sheikkeriä!!