Faith no More ja The Witcher 3

Terve!
Tuli sitten kuunneltua läpi Faith No Moren uusin lätty. FnM edellinen täyspitkä älppäri ilmestyi niinkin kauan sitten kuin vuonna 1997 (album of the year). Itselleni FnM ja vokaaliartisti Mike Patton on ollut yksiä niitä all time feivörittejä. Patton on 1000 äänen mies ja itse koin ensi herätyksen niinkin eeppisen bändin kohdalla kuin Mr. Bungle. Patton veti siinä niin kipeitä saundeja, että lähdin siitä tutkimaan äijän tuotantoa ja löysin tietysti FnM:n.
FnM on oikeastaan pitkälti mennyt Pattonin äänen avulla ja iskevillä sävellyksillä. Legendaarinen Angel Dust (1992) on yksi kautta aikain upeimmista levyistä mutta samaan bändi ei ole muilla levyillään yltänyt, ei ehkä edes ole yrittänytkään?
Faith No Morelta on toki tullut hyviä plättyjä AD:kin lisäksi. King for a Day… -levy (1995) on itselläni kuunneltu aivan loppuun Ostin sen itseasiassa C-kasettina aikoinaan, kun en vielä omistanut CD-soitinta. Kasetti kului lähestulkoon puhki. 🙂 The Real Thing -albumilla on myös muutamia eeppisiä biisejä, kuten Falling to Pieces ja The Real Thing.

Uusin lätty Sol Invictus julkaistaan 19.5 mutta sitä pääsee kuuntelemaan Rumba.fi sivustolla. Kuuntelin läpi ja petyin. Ehkä odotukset olivat siellä taivaissa ja salaa kaipasin jotain Angel Dustin/King for a Dayn… sulatusuunia, johon olisi upotettu sekaan Mr. Bunglemaisia torvia, sähäkkää kitarointia ja kipeen tarttuvia kertosäkeitä. Mutta ei. Levy alkaa laiskasti eikä oikein pääse vauhtiin, kuin vasta loppupuolella. MotherFuckerissa vilahtaa jotain nastaa säveltä, mutta kuolee jo ennen kuin on syntynytkään, biisi alkaa liian hitaasti eikä jätkät käytä tarpeeksi näpsäkkää kertosäettä tai pelaa sillä ovelasti. Separation Anxiety alkaa aavistuksen AD:n tyyppisesti nätillä poljennolla, mutta senkin ne jotenkin sössii. 🙁 Biisi ei vain käynnisty.
Levy on kauttaaltaan täysin pilalle mennyt pannukakku. Hyvä ystäväni Tommi Salmelainen kirjoittaa FB:ssä ytimekkäästi levystä:

Mun makuuni, snadisti liian hoikkarallista kiipsuvajaista King for a Day… -ylijäämästygesoundista köykästä rupsuttelua…
Ehkä vaan epäreilusti haikailen jotain AD2:sta ja tunnen oloni vähän kusetetuksi nostalgianistiksi, kun saankin ”vain” Tomahawkin B-puolia.
Eiköhän toi viel jossain alkulämmittelyissä uudelleen luukuttaudu, mut ei ton tahdissa kyl mavee revitä.

Että näin. 😀 Eipä siinä, Mike Pattonin ääntähän nyt kuuntelee miten päin vain. Toivoisin vain, että MP olisi sänkyni laidalla lukemassa iltasatua joka kerta kun en saa unta. Miehen baritoni -mainen äänen syvyys ja hallinta on osaltaan rauhoittava ja samalla skitsofreniaa synnyttävää kakofoniaa. Täytynee siis odottaa, että Mike intoutuu luomaan lisää omia projektejaan, kun nyt FnM:kin ollaan lämmitelty uudelleen ainakin albumin osalta?

***

Ensi viikolla julkaistaan muuten The Witcher III, Wild Hunt -peli. Täytyy sanoa, että kun näin pelistä trailerin ja luin mitä kaikkea peli sisältää, on tuo lähestulkoon pakko ostos.
Kuka muu odottaa kyseistä peliä?

Psst, muistahan meikäläisen hommaama eksklusiivinen diili!! OHJEET!