Rautapyhättö

Puske kivun läpi. Taistele sarjat loppuun! Jokainen toisto merkitsee, kun lihas huutaa: ”Lopeta!”. Oli aamu tai ilta, satoi tai paistoi, sä meet pyhättöösi rukoilemaan. Tosin pyhättö on tässä tapauksessa metallille haiseva rautapyhättö, jossa tangot notkuu malmia ja bodymunkit rankaisee kehoaan. Rukoilemisellakin on siellä aivan toinen  merkitys, sillä virret on sarjoja ja säkeistöt toistoja.

Rautapyhättö, jossa sinä olet isäntänä ja rauta renkinä. Kuolevainen liha on saatava tottelemaan ja se oppii sen aina kivun kautta. Tangot ja teräkset työvälineinä sä rankaiset lihaa. Sä sanot sille, että joko sä teet tän sarjan loppuun tai sitten sä itket ja teet sen loppuun. Se hangoittelee vastaan. Liha lähettää aivoille signaalia, että: ”lopeta, tää sattuu.” ”En mä jaksa, en mä haluu!”.  Älä kuuntele sitä, älä anna sille vaihtoehtoja. Sä määräät tässä pyhätössä ja sä lyöt tahtilajin tälle sarjalle.

Jos me kuunneltais aina kroppaamme, ei me saavutettais ikinä mitään. Keho on mukavuudenhaluinen. Se haluaa mennä aina sieltä missä aita on matalin. Siks nykyaikana kansakunta onkin pullamössöytynyt. Ei ole pakko tehdä enää mitään fyysistä. Ja kun ei ole pakko niin kuka hullu sitä itteensä pakottaiskaan? Hullun leiman saa, kun kertoo menevänsä kuusi kertaa viikossa rautaa rankaisemaan. Mutta olkaamme siis hulluja. Mitä väliä? Oudosti ne päät vaan kääntyy, kun lihaksilla varustettu tyyppi kulkee kadulla.

Ja se hyvä olo sen kaiken rankaisun jälkeen! Kroppaan sattuu mutta mieli on tyydyttynyt. Kipua tuntuu vielä pitkään treenien jälkeen, mutta se on vain merkki että teit hyvin tänään. Kipu seuraavina päivinä muistuttaa, että teit hyvin eilen ja tuut tekemään vastaisuudessakin. Ei ulkopuolinen näe, että sun reidet on pelkkää sosetta ja askeltaminenkin sattuu. Ehkä se ihmettelee, että mites tuo rappusten kävely näyttää noin vaivalloiselta? Ja onhan se hassua, sä sidot kengännauhoja etkä meinaa kivuiltas ylös enää päästä. Mutta kipu on se pyhä voitelu kovista treeneistä. Sen jälkeen palaudutaan ja rakennutaan uusiksi. Lihas korjaantuu ja kasvaa.

Sä meet kotiis ja duunaat ne samat safkas mitä aina ennenkin. Sä kokkaat seuraavan päivän ruuat, ja lyöt kaappiin kylmään. Aamulla pakkaat ne mukaan ja lähdet arkiaskeesiin. Syö syö syö. Joka välissä sä syöt. Lihas tarvitsee sitä ruokaa. Se on sitä polttoainetta. Ja sitten taas salille. rytmiä, tasaisuutta, askeesia. Toisen mielestä tylsää ja niin turhaa, mutta sä taas et vois mitään muuta tehdäkään, sillä tää on sun elämääsi!