Pieni inspiroiva tarina elämästäni bodauksen parissa

Helou!

Vuonna 1991 alkoi oma kuntoilu ja kehon lihaksiston kehittäminen. Nuorempana oli toki jalkapalloa ja kamppailulajeja taustalla, eli ihan täysin nollasta lähdetty urheilemaan. Olin päättänyt kasvattaa muskeleita ja voimaa, kun tunsin olevani niin heikko ja mitätön. Näin itsessäni epäkohtia ja halusin muuttaa niitä.

***

***

Laiha, heikko ja pieni keho piti saada vahvaksi ja isoksi. Muistan seiskaluokalle mentäessäni painaneeni 40 kiloa ja olin 148 senttiä pitkä. Pieni pirpana siis mutta ei mennyt kauaa, kun päätin tehdä asialle jotain. 14 vuotiaana olin noin 50 kiloa ja sen 160 senttiä pitkä ja tajusin, etten tästä kyllä kauhean paljon enää kasva. Jos halusin erottua massasta, se oli tehtävä itse ja saada oma kroppa sen näköiseksi, että se kääntää katseita.

Noin 15 vuotiaana vuonna 1992. Painoin 52 kiloa ja sain penkistä hikiset 55-60 kiloa.

Lähdin heti alusta alkaen treenaamaan isompijakoisella ohjelmalla. Koko kroppa läpi viikossa 5 osaan jaettuna. Ma-pe treenit, la-su lepoa. Tällä rytmillä menin monta vuotta eikä taukoja juuri ollut kuin ensimmäisenä kesänä 1992, kun kesälomien ajan en saanut rahaa ostaakseni salikorttia. Taisin olla noin 16-17 ikäinen, kun painoin jo 66-68 kiloa ja olin saanut ihan kivasti lihasmassaa kroppaani.

Ikää kuvassa noin 16-17

Ravintopuoli

Ravintotietämys ja syöminen oli totaalisen hukassa tuona aikana. Proteiini oli kyllä tiedossa ja mistä ravintoaineista sitä sai, mutta makrojakaumista, hiilarin ja rasvan suhteista ei ollut mitään tietoa. Pakko myöntää rehellisesti, että söin pääasiallisesti aivan päin helvettiä. Olen itseasiassa todella hämmästynyt, että kehityin noinkin paljon ja sain voimaa lisää, koska syöminen oli niin retuperällä.

Voin kertoa esimerkin miten pihalla olin ravinnost. Olin osallistumassa vuonna 2001 sotilaspenkin SM kisoihin. Painoin noin 75-78 kiloa normaalisti treenikaudella. Söin eineksiä ja ihan tavallista kotiruokaa, mitä nyt tuli kaupasta ostettua. Lisäravinteina meni kreatiinia ja jotain halpaa protskulisää (whey-80). Välillä ostin jonkun massanlisäyspöntön, mutta ne maistuivat niin pahalle, että usein ne jäivät syömättä. Banaania meni ennen treenejä 2-4 kappaletta ja jotain patukoita popsin välipalaksi harvakseltaan.

Paino piti saada alas kisoja varten, nimittäin sotilaspenkissä nostettiin omalla painolla pyöristäen ylöspäin lähimpään 2,5 kiloon. Penkkitulos pyöri 180 paikkeilla ja oma paino piti saada mahdollisimman alas. Aikaa oli noin 2-3 kuukautta. Tein siis itselleni ihan älyttömän tyhmän ”ravinto-ohjelman”, jossa nautittiin vain nestemäisiä proteiinijuomia 3-4 kappaletta päivässä ja lounaalla yksi hesburgerin hampurilainen. En siis syönyt muutamaan kuukauteen muuta kuin yhden tai kaksi hampurilaista ja join protskujuomia.

Sain painoni sinne 71-72 kilon paikkeille ja ihme kyllä onnistuin ylläpitämään voimatasonikin sen verran korkealla, että tulin hopealle ensimmäisissä SM-kisoissani. Dieetti oli vaan näin jälkikäteen ajateltuna niin järjetön, että naurattaa vain. En ymmärtänyt ravinnosta yhtään mitään ja pääasiallisesti olinkin sellainen semipunttaajan näköinen pötkäle, jolla ei juurikaan ollut kohdillaan mikään muu kuin kova asenne treenata. Sillä toki pääsi aika pitkälle, mutta herää silti ajatus, miltä sitä olisi voinut näyttää, jos ravintopuolikin olisi ollut kohdillaan?

Sotilaspenkkikisoissa vuonna 2001, hopeasija.

Kilpakehonrakennus toi tietotaidon

Vasta vuonna 2003, kun Mähösen Akin avulla pääsin tiedon ja osaamisen lähteille, asiat selventyivät merkittävästi. Oli hämmästyttävää todeta, miten ravinnolla oli niin suuri  merkitys kehityksen kannalta. En enää harrastanut voimailua, vaan siirryin kertaheitolla puhtaaseen kehonrakennukseen. Se oli uusi maailma ja lihaksen kasvatus sen olennaisessa merkityksessä kiehtoi minua. Mentiin paljon vaativammille alueille, sillä itseni kohdalla jopa täysin epäoptimaalisella ravinnollakin pystyin kasvattamaan voimaa. Puhtaan lihasmassan kehittäminen vaati aivan toisenlaiset suunnitelmat.

2003 ensimmäisissä kehonrakennksen SM-kisoissa Lahden Messukeskuksessa. 2. sija.

Pohjaa oltiin rakennettu jo 12 vuotta, mutta silti työtä oli paljon edessä. Se että saadaan riittävä määrä lihasmassaa ja viedään se lihas rasvattomana lavalle, on ihan oma lukunsa. Se vaatii työtä ja suunnittelua ja tietysti luonnetta kestää se nälkä ja kipu, mitä se tuo tullessaan.

2003-2015, 2019

Kilpaura starttasi 2003 ja toistaiseksi se on huipentunut vuoden 2015 kisaurakkaan, josta tuli loistavaa menestystä. Matkan varrelle on mahtunut monta kilpailua ja joka kerta olen päässyt omiin tavoitteihin, jotka aina ovat olleet tuoda lavalle kehittyneempi ja parempi versio itsestäni.

Vuoden 2015 voitot (kuvassa vasemmalta alkaen):

• Arnold Classic Europe, kulta
• SM -kilpailu, kulta ja Overall
• PM -kilpailu, kulta ja Overall

2018 Guest Posing

Kehonrakennus Suomessa on kokenut monen monta mutkaa ja käännöstä. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että SKL eli Suomen kehonrakennus liitto yksin järjestää SM -kisat ilman IFBB-lisenssiä. Syksyllä 2018 järjestettiin ensimmäinen kisa ilman IFBB:tä. Olin itse siellä kutsuvieraana esintymässä ja kilpailu oli todella upea sekä hyvin järjestetty. En kiireideni vuoksi kyennyt diettaamaan itseäni sen kummempaan kuntoon, mutta olin ihan tyytyväinen omaan showhuni kaikesta huolimatta. Old School Nyyssistä nähtiin lavalla pitkästä aikaa!

Nyt!

Jo pian 43 vuotiaana olen vieläkin täysillä mukana kuvioissa. Treenaan tavoitteellisesti ja pyrin saamaan kehitystä aikaiseksi, pyrin parantamaan heikkouksiani ja rakentamaan jatkuvasti kokonaisempaa pakettia. Tämä harrastus ei ole onneksi niin ikäsidonnainen, etteikö fiksulla tekemisellä pystyttäisi menestymään vanhemmallakin iällä. Se kysyy vain uskoa ja tahdonvoimaa.

Eilen salilla selkätreeneissä, jossa puristettiin kaikki irti mitä ihmisestä voi vaan puristaa.

Vihdoin valmennuksen pariin!

Myös valmennuskuviot ovat tulleet vajaa vuosi sitten kuvioihin oikein rytäkällä mukaan. Olen käyttänyt kaiken sen osaamisen ja vuosien kokemuksen hyödyksi. Ammentanut sieltä tiedon, kun olen suunnitellut teille harrastajille ohjelmia ja ravintosuunnitelmia. Olen erityisen ylpeä minun valmisohjelmista, joita päätin ryhtyä myymään halukkaille. Näihin olen käyttänyt aikaa, vaivaa ja osaamistani 100%, jotta nämä olisivat jotain sellaista, joista saa rahoilleen todellakin vastinetta.

Ja palautetta on tullut! Tuntuu jopa hassulta, kun saan ihmisiltä kiitosviestejä ja jopa tullaan ihan kasvotusten kertomaan, miten paljon on omat treenit ja syömiset muuttuneet ohjelmien myötä. Se lämmittää kyllä sydäntä valtavasti. Tuntuu, että on jotain tehnyt oikein?

Toivottavasti tämä pieni tarinan poikanen piristi ja inspiroi sinuakin jaksamaan ja painamaan eteenpäin harrastusten parissa? Mukavaa sunnuntaita kaikille!

-Mika