Uusi viikko ja uutta leimaa

Morjensta!

Ja se on maanantai hyvät kansalaiset. Viime viikko meni ti-to akselilla kotona levätessä. Viikonloppuna olo hieman koheni ja pääsin kevyesti jumppailemaankin. Tosin eilen huomasin, että yhä tässä ollaan lievässä räkätaudissa. Ihan älyttömän sitkeä kakkiainen tämä kesälentsu on. Ei ymmärrä ollenkaan poistua kehosta. Toki varmaan hieman omaa syytäkin, kun melkoisen pian painelin takaisin treenien pariin. Olen just niitä ihmisiä, jotka ei malta pitää sitä paria päivää lepoa sairastamisen jälkeen. Kauhea hinku vaan päästä treenailemaan ja sitten se voi kostautua.

Tosin, voisihan tässä ajatella positiivisestikin tätä kaikkea, kun yhä yli 27 vuoden treeniuran jälkeen on yhä hinku mennä salille jumppailemaan. Motivaatio tuohon treenaamiseen on vieläkin olemassa ja se on hieno juttu. Vuonna 1991 innostuin rääkkäämään omaa kehoani ja yhä ollaan sillä tiellä. Eilen juteltiin salilla yhden asiakkaani kanssa juurikin tästä vuosien treenaamisesta ja miten se näkµy kropassa. On vammoja ja kolotuksia, mutta silti se lihaksen patina näkyy siellä. Kivilihaa, joka syntyy vain vuosien saatossa, useiden dieettien sekä sinnikkään rääkkäämisen ansiosta.

Uskon vahvasti siihen, että jos vain jaksaa treenata ja urheilla ympäri vuoden, vuosikausien ajan, se pitää olemuksen nuorekkaana. Itse täytän tässä 42 vuotta elokuussa ja pidän omaa olemustani suhteellisen nuorekkaana. Kolotukset ja kivut vaan kertovat, että ollaan elossa ja ollaan siinä ohessa tehtykin jotain. Fyysinen ja henkinen olotila ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Kun kondis on hyvä, mielikin voi paremmin.

Kyllä sitä itse toivoo, että olis esim 68 vuotiaana yhtä hyvässä kondiksessa kuin esim Sylvester Stallone.

Syltty on hyvä esimerkki siitä, että koko elämä ollaan tehty duunia kropan eteen. Ikä tulee meillä kaikilla jossain vaiheessa vastaan ja se miten ikäännytään, on paljolti kiinni siitä, minkälainen kunto ja pohja ollaan luotu sitä vastaan taistelemiseen. Loppupeleissä, jos ei mikään tauti vie ennenaikaisesti, lihasmassa ja yleiskunto vaikuttavat paljon siihen, miten vanhaksi elää. Niin kauan, kuin kyetään liikkumaan ja toimimaan, on asiat tavallaan hyvin. Jos joudutaan vuoteen omaksi, silloin ollaan toisten armoilla, kunto romahtaa, vastustuskyky heikkenee ja ollaan alttiita kaikille sairauksille. Toimintakyky on siis tärkeää pystyä ylläpitämään niin vanhaksi kuin mahdollista. Näin tämän itse näen yksinkertaisuudessaan.

Leimaa tänään!

Lauantaina käväisi Saku puolisonsa Niinan kanssa istumassa iltaa meillä ja siinä muun jutustelun ohessa Saku sketsaili luonnosta tulevaa leimaa ajatellen. Vasempaan käteen olis tarkoitus tänään duunata jotain siistiä, tuohon ”tyhjään” kohtaan.

Saku on kieltämättä ihan velho tekemään noita tatuointeja. Parasta miehessä on kyky adaptoitua kuhunkin kuvaan ja päästä siihen zoneen sen kanssa. Vähän vaikea selittää tätä, mutta kun itsekin olen käynyt lukuisilla eri tatuoijilla, niin koen, että se yhteinen ymmärrys mitä kussakin leimassa pitäisi asiakkaan ja tatuoijan välillä syntyä, ei aina toteudu. Saku on sen verran taiteellinen itse, että hän osaa ehdottaa, muokata ja ideoida lähestulkoon mitä vain ja se on hyvä asia, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Sitä jollain tapaa joskus sokeutuu itsekin mitä haluaisi iholleen ja tällöin olen vain kiitollinen, että Sakulla on näkemystä ja järjen ääntä siellä, joka osaa perustella asioita. Yhteinen ideoiminen on parasta, juuri silloin, kun tavallaan tietää mitä haluaa, mutta antaa kuitenkin taiteilijalle vapauden tehdä ja suunnitella. Riittää, että antaa jotain sapluunaa idealle ja loppu onkin hänen käsissään.

Toki olen tosi tarkka mitä haluan ja useissa tapauksissa mulla on jo valmis ajatus ja malli, jota sitten hiotaan vaan täydelliseksi. Itse työ, joka tehdään kussakin tapauksessa omalla tekniikalla, on aina Sakun ammattitaidon varassa ja valmis taideteos tuntuu joka kerta yllättävän itseni. Kun näen valmiin kuvan ja ajattelen mielessäni sen olevan upeampi, kuin se malli, jonka olen tuonut studiolle, kertoo kyllä tyytyväisyydestäni.

Octanen yhteydessä olleen kisan voittajat!!

Järjestin viime viikolla kilpailun, jossa piti kertoa tarina, miksi juuri SINÄ tarvitsisit jonkun noista upeista palkinnoista. Osallistujia tulikin kivasti ja tässä tulevat ne voittajatarinat!

Nimimerkki Jooppi voitti itselleen rannesiteet!! 

Moro!

Tämähän tuli kuin tilauksesta; eli uudet rannesiteet parantas kyllä mielenrauhaa ja reenitehoja merkittävästi! Nykyset alkaa olla niin loppuun asti hinkatut, että räpsyy välillä auki kesken sarjan… Tiiä vaikka kohta alkaa ranteetki räpsymään ilman kunnon tukia.

Totallydyydfani voitti itselleen Versat!

Terveisiä tampereelta! nyt olisi sellainen homma että versat olisi mahtava saada kun testasin vanhan kaverini versoja salilla ja tuntui vanhoihin vetoremmeihin verraten uskamattomalta vetää selkää ja päätin ostaa itsekkin omat pitkän harkinnan ja rahatilanteen salliessa ja sain niistä lisämotivaatiota ja parin viikon jälkeen reenin jälkeen menin suihkuun ja joku oli varastanut ne sali kassista kun olin jättänyt sen penkille epähuomiossa ja sitten joiduin ostaa halvat vetoremmit ja ei ole reenit tuntunut enään samalta:( pistin kerrankin vähän isommat tilauksen viimeisillä rahoilla tukulta jos nyt lähtisi vähän paremmin kropan timmeytys ja olisi kunnia saada uudet versat joita en raaski enään ostaa, niin omalta esikuvaltani jota olen seuraillut ja ihaillut jo ainakin 4vuotta! Ja jos onni on minulle myötä voin luvata pitää versoista huolta vähintään yhtä hyvää huolta kuin rakkaasta aviopuolisostani!:D

kl0ppi voitti hauskalla tarinallaan itselleen sykemittarin!

Terve, Forest Berries piti ottaa kokeiluun. Minä tarvitsen Beuerin sykemittarin, olen valmistautumassa ekoihin kisoihin ja löysin porraskoneesta itelleni välineen aerobisen toteuttamiseen. Useampi tunti tulee kavuttua viikossa ja sykealue pitäis saada pysymään aerobisen puolella. Ongelmana on vaan se, että kun hikisillä käsilläni tarraan porraskoneen omiin sykkeenmittauskahvoihin kiinni niin pulssi ei tykkää näkyä. Ja porraskone ottaa signaalia viereisellä juoksumatolla sprinttiennätystä juoksevan ihmislepardin sykevyöstä niin meinaan saada slaagin kun herttakuvio näyttää ruudulla 215. Beuerin mittari antaisi luotettavan tuloksen omasta tekemisestä ja kisalavalla nähtäisiin rasvasta kuorittu adonis eikä lihasmassasta kuorittua rimppakinttua!

Elikkä onneksi olkoon kaikille kolmelle voittajalle sekä kiitos jokaiselle teille, jotka osallistuitte kilpailuun mukaan. Pistetään lisää kisoja tulemaan, niin tulee näitä mahdollisuuksia sitten lisää voittaa palkintoja!

Yllämainitut voittajat voisivat laittaa mulle yhteystietoja sähköpostiini (nyyssola.m@gmail.com) elikkä oikea nimi, kotiosoite ja puhelinnumero, niin saan lähetettyä palkinnot jokaiselle!

Nyyssis kiittää!!