Elämässä on muutakin kuin punttisali - mutta siitä on hyvä aloittaa

Iltaa hyvät lukijat!

Olen kilpaurheilija, mutta ennen kaikkea rakastan urheilla ihan vain sen tuoman hyvän olon vuoksi. Kilpailen kehonrakennuksessa ja se vaatii melkoisen paljon lajille omistautuvaa elämää varsinkin, jos on pyrkimys kehittyä ja menestyä. Siltikin nautin ihan vain itse treenaamisesta vaikken valmistautuisikaan kisoihin.

Treenaaminen salilla on ollut niin pitkän aikaa mukana elämässäni, että se on osana sitä. En ajattele edes tekeväni tätä ikään kuin työkseni, vaan se tulee siinä samalla kuin kaupassa käynti. Yksinkertaisesti rakastan mennä salille rasittamaan lihaksiani. Jos en tätä tekisi, hyvin pian tulisi kroppaani outo tunne.

Ilman treenaamista paikkojani alkaa särkeä. Lihaksia kolottaa ja tunnen fyysisesti jopa pahaa oloa. Henkinen huonovointisuus kasvaa jo viikon treenaamattomuuden jälkeen lähes sietämättömäksi.

Mutta vaikka elämässäni treenaaminen on yksi keskeinen tekijä, on siellä paljon muutakin. Haen tietoisesti kaunista balanssia treenaamisen ja muun tekemisen välille. Hyvä olo syntyy monen asian summasta.

Harrastuksia pitää olla työn tai opiskelun ohella, mutta toisaalta harrastaminen ei saa olla niin totaalisesti kaiken elämän täyttävää, että siinä ajaa itsensä nurkkaan. Painotan usein teksteissäni sitä, että kovan ja omistautuvan treenaamisen vastapainona pitää olla muitakin asioita, joille on hyvä antaa huomiota.

Näen usein saliharrastusta aloittelevissa tytöissä ja pojissa sellaista alkuhuumaa, joka luo tunteen, ettei mikään muu ole niin tärkeää kuin tämä harrastamani fitnesslaji. Se on toki mahtavaa ja se fiilis todellakin täyttää elämän, mutta siinä on riski, että se täyttää liikaa omaa elämää. Tulee vääristynyt tunne, että millään muulla ei oikeastaan ole mitään väliä.

Olen jopa ollut mukana sellaisessakin keskustelussa, jossa eräs innostunut urheilija oli irtisanoutumassa omasta työstään vain siksi, jotta pystyisi treenaamaan täysiverisesti ja voisi omistautua lajille kunnolla. Oltiin siis valmiita olemaan työttömyyskortistossa, elämään työttömyystuella, ettei mikään häiritsisi bodausta.

Urheileminen on upeaa ja sitä voi tehdä monen asian ohella. Punttisalista on hyvä aloittaa ja asettaa itselleen tavoitteita, joita kohti sitten lähdetään kulkemaan. Hyvällä tavalla tehtynä harrastus kuin harrastus on vain hyvästä antaen balanssia muulle tekemiselle, kunhan se ei hallitse omaa elämää liikaa.

Olen pitkälti omistanut elämäni punttisalille ja oman kehon muokkaamiseen. Olen antanut itseni lajille, joka on melkeinpä rankimpia lajeja (fyysisesti ja henkisesti) ja vaikeimpia lajeja maailmassa menestymisen suhteen. Olen valinnut sen tien, joka on suurelle osalle ihmisistä täysin outo ja tuntematon.

Kehonrakennus herättää tunteita, se on ehkä urheilulajeista yksi omituisimpia ja mielipiteitä jakavimpia. Bodaus herättää arvostelua, lajia harrastava synnyttää monissa vastenmielisyyttä, luo stereotypioita jopa herättää vihan tunteita. Mikä muu laji Suomessa joutuu kohtaamaan vastaavaa? Suurimmaksi osaksi muiden urheilulajien harrastajat nauttivat lähinnä ihailua ja arvostusta.

Olen ihmetellyt tätä niin kauan, kun olen tiennyt kehonrakennuksen olevan olemassa. Miksi ihmeessä bodaus niin voimakkaasti jakaa mielipiteitä? Onko kyse vain ymmärtämättömyydestä? Onko laji yhä niin vieras, että se ei päästä sisään katsojia vai eikö vain hahmoteta sitä faktaa miten paljon laji vaatii kilpailijalta ja mikä työ siinä tehdään, ennen kuin edes noustaan kilpalavoille?

Lihaksikkuus puhtaasti sen vuoksi, että halutaan olla lihaksikkaita ilman funktionaalista syytä on turhuutta? Kun painija on lihaksikas, se hyväksytään ja se on ymmärrettävämpää, koska painissa pitää olla vahva, vahvuus vaatii lihaksia. On toiminnallinen syy olla lihaksikas. Pikajuoksijan lihakset kasvavat, koska pikajuoksija juoksee. Painijan lihakset kasvavat koska painija painii. Loogista ja hyväksyttävää.

Kun kehonrakentaja treenaa, se treenaa kasvattaakseen muskeleita. Kehonrakentaja on pelkästään lihaksikas, siinä ei ole mitään muuta syytä, kuin olla lihaksikas. Se tällöin ei ilmeisesti sovi suomalaiseen mentaliteettiin eikä tätä voi loogisesti selittää, koska toiminnallinen syy isoille lihaksille puuttuu.

Voiko tämä sitten luoda tunteen ihmisiin, että kun logiikka harrastuksesta puuttuu, ei sitä harrastavakaan voi olla kovin järjissään? Mitä isommat lihakset ilman mitään järjellistä syytä sitä vähemmän järkeä?

Oli miten oli, itse tiedän, että 70-luvun lopulla lihaksikkuus ja lihaksikkaat ihmiset eivät aiheuttaneet näin runsaasti mielipiteitä ja tunneperäisiä kommentteja suomalaisissa. Lihaksikas kaveri oli jopa ihailtavan näköinen ja se herätti positiivista mielenkiintoa.

Katsokaa ja kuunnelkaa huviksenne Jukan haastattelu Virtamon Jounista. Hän valaisee erinomaisesti sitä sen aikaista näkemystä bodareista, joka poikkesi kovasti nykypäivästä.

Jaksan aina ihmetellä, miten niin monissa muissa maissa lihaksikkuus hyväksytään ja sitä suorastaan ihaillaan. Ei ole ennakkoluuloja ihmisillä vaan lihaksikas ihminen on yhtä lailla ihminen kuin muutkin, mutta tämä on vain nähnyt valtavasti vaivaa rakentaakseen itselleen komean rungon. Ei siellä kysytä miksi?

Olen jonkin verran matkustellut lämpimissä maissa itsekin ja minulla on paljon erityisen lihaksikkaita ystäviä, jotka asuvat ja matkustelevat eri puolilla maailmaa. Jokainen allekirjoittaa saman lauseen, että missään ei lihaksikkuus saa halveksuvia katseita, vaan lähinnä moinen herättää ihailua, hämmästelyjä ja mielenkiintoa.

Mutta palataan Suomeen. Itse olen yli kymmenen vuotta yrittänyt antaa positiivista kuvaa kuntoilusta ja punttisalilla käymisestä. Kannustan nuoria liikkumaan ja ohjaamaan jengiä harrastusten pariin. Pois sieltä kaduilta huonosta seurasta ja huonoista vaikutteista. Urheileminen on takuuvarmasti pelastanut monen nuoren elämän ja vienyt oikeille teille.

Olen kehonrakentaja ja pyrin omalla tavallani rikkomaan niitä perus kliseitä ja stereotypioita mitä bodareista niin helposti mielletään. Bodaan mutta teen paljon muutakin. Pohdin, luen, filosofoin, pyrin hyvän mielen kautta jakamaan iloa. Anna hyvän kiertää, siinä on kaunis ajatus, jota toivoisin ihmisten toteuttavan.

Kuten otsikossakin sanon, ”Elämässä on muutakin kuin punttisali, mutta siitä on hyvä aloittaa”. Mennään siis salille, haetaan sieltä se hyvä olo ja elämä on jälleen toivoa täynnä. 😀

Btw,

Tukulla yhä menossa hyvät diilit! Klikkaa kuvaa ja hae omasi.