Saako olla haaveita ja unelmia? Ja kenellä on oikeus murskata ne?

Helou!
Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on kuohunut. Arto Bryggaren avoin kirje Noora Toivolle, 400 metrin aitajuoksijalle, on nostattanut melkoista myrskyä urheilupiireissä. Bryggare melkoisen suorasanaisesti tyrmäsi avoimessa kirjeessään 26 vuotiaan Noora Toivon haaveet ja mahdollisuudet päästä Olympia kisoihin saatikka pärjätä niissä.
Noora Toivo kirjoittaa blogiaan ja kuten minä, kirjoittaa sinne omasta lifestylestään ja niin hyvistä kuin huonoista hetkistään. Moinen näkyvyys ja esillä olo voi olla joitakin ihmisiä ärsyttävää ja avoimen ei-perussuomalainen persoona saattaa synnyttää joissain henkilöissä suoranaista ihottumaa, kun ollaan valmiita kertomaan omista haaveistaan ja uskotaan itseensä. Suomalaisenhan pitää olla nöyrä, vähättelevä ja lähinnä hiljaa. Eihän sitä sovi ääneen sanoa, että haluan menestyä ja mulla on tavoitteet tuolla kaikista korkeimmalla.
Bryggaren mielestä pitää ensin vain haaveilla, että voitetaan piirikisoja, SM-kisoja ja ehkä Suomi-Ruotsi skaboja. Jos ääneen mainitaan haaveet menestyä jossain Olympia tasolla, on Arton selvästi tullut pakottava tarve laatia avoin kirje ja lytätä, ei, suorastaan murskata ne julkisesti, jotta tyttö oppisi missä mennään. Tai ainakin näin minä näen asian.

Toisaalta realiteetit pitää aina tiedostaa ja siitä olen usein puhunutkin. Kaikki eivät pysty menestymään vaikka kuinka yrittäisi, ellei tietyntyyppiset kriteerit täyty. Pitää olla lajillensa lahjakas, pitää pystyä kehittymään ja pitää olla niin päätä kuin malttia koko pitkässä prosessissa. Itse en tunne enkä tiedä tätä Noora Toivoa, mutta uskon lujasti, että häneltä löytyy itsekriittisyyttä. Ei sitä julkisesti kuka tahansa lähde ääneen sanomaan, että mulla on tavoitteet Olympiatasolla. Sulla täytyy silloin olla realistinen uskokin siihen, että se on saavutettavissa. Ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, kun realiteetit ovat hallussa, voidaan myös pitää yllä haaveita, unelmia sekä niitä tavoitteita!
Itse ihmettelen suuresti Arto Bryggaren esiintuloa tämän laatimansa avoimen kirjeen voimin? Ketä tai mitä se vie eteenpäin, että tylysti tuomitaan toinen epäonnistujaksi, ilman että edes tunnetaan toista henkilöä? Käsittääkseni Bryggare ei edes tunne tätä Nooraa tai hänen #metodejaan urheilussa? Okei, vaikka Arto nyt olisikin täysin oikeassa ja Noora Toivon nopeus ei riittäisi sinne lähellekään maailman tasoa, niin pitikö siitä nyt kuitenkaan avointa kirjettä laatia? Olisiko esimerkiksi suoraan puhelu Nooralle tai sähköposti ollut asiallisempi tapa lähestyä Nooraa? Miksi nöyryyttävä avoin kirje?
Itse näen tässä tämän päivän trendin, kun käytännössä saman lajin uhreilija tulee ja totaalisesti nöyryyttää toisen. Me kaikki tiedämme miten menestynyt urheilija Arto Bryggare on. Hän on suorastaan ikoni. Eikö kannustava ilmapiiri olisi huomattavasti hedelmällisempää? Negaation kautta mennään nykypäivänä. Internetissä on niin helppo laatia avoimia kirjeitä ja julkaista niitä sitten sosiaalisessa mediassa. Älä edes yritä kun sulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Jos kaikki ajattelisivat näin niin menestystarinoita ei koskaan olisi syntynyt missään päin maailmaa. Kaikki menestystarinat ovat alussa kohdanneet epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Menestymisen tie on aina hankala ja aina lyötyy matkanvarrelta niitä, jotka eivät usko menestymiseen.
Itse sanon, että usko itseesi. Pidä itselläsi unelmia, haaveita, tavoitteita ja rohkeasti ota haasteet vastaan. Tiedosta realiteetit, mutta samalla rakenna itsellesi järkevä suunnitelma kohti niitä tavoitteita. Eikä se haittaa vaikket koskaan niitä tavoitteita saavuttaisikaan. Olet minun silmissäni jo voittaja, kun olet ryhtynyt tavoittelemaan niitä. Se vaatii munaa ja rohkeutta. Älköön kukaan tulko sanomaan sinulle mihin sinä pystyt tai mihin sinä et pysty. Sinä itse määräät mitä teet ja valitset oman tiesi. Unelmia pitää olla ja rohkeimmat meistä lähtevät niitä vielä tavoittelemaan. Kenelläkään ei ole oikeutta niitä murskata!
Don’t let anyone tell you, that you can’t do something…