Selkää selkää...!

Moi!

Selkää, selkää, lisää selkää! Selkä on ihmisen lihaksistossa yks isoimpia lihaskokonaisuuksia. Se on myös niitä näyttävämpiä ja huomiota herättävimpiä lihaksia koko kropassa. Tottakai kädet on se joka ensimmäisenä näkyy ja joita on ehkä helpoin näyttää / pitää esillä kerätäkseen katseita, mutta heti käsien jälkeen, katseet kääntyy loittonevaan selkään.

Selkä on se kulmakivi bodauksessa ja sen voimin jopa sijoitukset voivat ratketa kisoissa. Selkä on takana eikä sitä oikein koskaan näe muuta kuin parin peilin turvin tai valokuvissa. Se herättää itsessänikin aina vähän kummastusta. Kädet, jalat ja olkapäät pysyy hyvin tarkkailun alla ja kun kehitystä pyrkii seuraamaan, se on päivittäin nähtynä, näiden lihasten osalta, välillä hankalaa. Selkä taasen harvemmin nähtynä voi herättää ihmetystä, jos ja kun sinne on saanut pakattua lisää massaa.

Selkä on kaiken kaikkiaan erittäin tärkeä osa-alue kehonrakennuksessa ja siihen on panostettava todella paljon. On paljon kisaajia, joilla on erittäin hyvännäköinen ja massiivinen etuosasto, mutta kun kisoissa tulee hetki, jossa käännytään selin tuomaristoon nähden, on tällöin parasta olla takana rekkalastillinen lihaa, tai pettymys on suuri.

Tämän takia kovimmat pro-kisaajatkin ja varsinkin menestyneimmät ovat aina omanneet massiivisen selän. Dorian Yates, Ronnie Coleman, Phil Heath.

Itse panostan selkätreenaamiseen paljon. Vien aina selkätreeneissä sarjat loppuun asti ja kivun yli. Se sattuu, kun pumpissa olevaan lihakseen muodostuu maitohappoa. Kovassa sarjassa lihassolut hajottavat rajusti glukoosia ja happea vaativassa jatkokäsittelyssä syntyy epäsuhta joka johtaa maitohapon muodostumiseen. Lihassolun supistuminen täten häiriintyy, koska happamuus häiritsee hermoimpulssien kulkua solun sisälle. Happamuus vaikuttaa myös aivojen hengityskeskukseen ja aiheuttaa hengästymistä. Kaikki tämä synnyttää kipua lihaksiin, jopa kramppeja toisille. Maitohappo todellakin ilmoittaa olemassaolostaan.

Jokainen treeni tulisi olla sellaisella kaavalla, että siinä pyritään tuottamaan kova pumppi lihakseen ja siitä eteenpäin ajamaan lihas kovilla sarjoilla maitohapoille kerta toisensa jälkeen. Simppeliä mutta epämiellyttävää.

Eilinen selkätreeni oli ns. volyymipainotteinen. Tein pääliikkeen ja apuliikkeen superina. Ylätalja lapiokahvalla eteen ja pullover ristikkäistaljassa narulla. Nousin ylätaljassa 60 kilosta 100 kiloon 10kg korotuksin ja toistot 15 (ylätalja) +20 pulloverissa. 100 kiloon päästyäni tein siinä 5 sarjaa.

Toinen tai periaatteessa kolmas liike oli yläsuuntainen vipuvarsi veto sivuttain. Siinä nousin painoissa 25kilosta 40 kiloon ja jokainen sarja oli 20 toistoa. Sarjoja tuli ehkä 7-9 sarjaa, menin laskuissa hieman sekaisin. Koko jumppa, 50min.

Tässä kuva pukuhuoneesta treenin jälkeen

Suurin ongelma on monella se, ettei ymmärretä treenatessa, että sarjat jäävät vajaiksi. Voimaa olisi tehdä isommilla painoilla ja pidempää sarjaa, mutta ikään kuin luovutetaan liian ajoissa. Pitäisi olla treeniohjelma, joka haastaa treenaajan progressiivisesti aina kovempaan ja kovempaan treeniin. Vaihdellen perusmassajaksoista volyymijaksoihin, varioiden sarjojen ja toistojen määrillä, taukojen pituuksilla, liikkeillä, ottaen mukaan erikoistekniikoita jne.

Lihas ei kasva ellei sen eteen tee kovaa työtä. Se tottakai kysyy mielenlujuutta ja tahtoa jaksaa puskea jokaisen treenin kohdalla itsensä sinne kivun rajamaille ja kokea epämiellyttävää oloa. Hiki, hengästyminen, väsyminen, lihassärky ja kirvelevä, hapan maitohappo on epämiellyttävän tuntuista.

Kipu on kuitenkin ystävä, kun se on tervettä lihassärkyä. Se tulevien päivien lihassärky on merkki siitä, että teit jotain oikein. Sitä kantaa ylpeänä ja se seuraa mukana muistuttaen, että olet tehnyt jotain kovaa ja lujaa. Itselläni on nyt muutaman päivän ollut ns. löysät housuissa 500 prässitoiston jälkeen, enkä kunnolla pysty edes kävelemään. Rappuset tekevät tuskaa ja tepsutan ne ylös ja alas kuin vanha mummeli ottaen tukea kaiteesta. On varmasti metka näky, kun ulospäin reippaan näköinen urheilija könyää vaivalloisen näköisesti rappusia ja yrittää askeltaa portaita tuskainen virne naamallaan.

Mutta olotilaa en vaihtaisi millään pois. Se on hieno tunne ja siitä nauttii, vaikka se samalla onkin tuskaista. Tällaiseen asenteeseen tulisi jokaisen tuloksia haluavan pyrkiä. Täysillä treeneihin kiinni, mutta samalla järkevästi suunnitellen kaiken. Haasta itsesi ja kroppasi.

BOOM!! Oikein hauskaa viikonloppua kaikille!