Lisäravinteista vielä...

Huh

Ehtinyt eilisen illan aikana tulla parisenkymmentä kysymystä edelliseen blogipäivitykseen. Vastailin pikaisesti suurimpaan osaan. Noi treenikyssärit ovat hankalia ja vaatisi pidempää pohtimista. Jos on arpomista mikä treenijako kullekin sopii niin suosittelen lähinnä sitä että mennään salille ja kokeillaan miten toimii. Kuukausi, kaksi ei välttämättä kerro vielä mitään, mutta kolmesta kuuteen kuukautta antaa jo selkeän kuvan mikä treenijako kullekin on edukseen.

Aminohapot synnyttivät melkoista keskustelua. Toisille näyttäisi nuo lisäravinteiden käyttö olevan tärkeämpää kuin itse perustreenaus. Myönnän kyllä, että hifistely lisäravinteiden kanssa on kivaa ja motivoivaa, mutta metsään mennään jos se on prioriteetti ja unohdetaan perusasiat. Lisäravinteiden funktio on tukea kovaa treenausta ja monipuolista ruokavaliota. Otetaan esimerkkinä Utti Hietala ja Peter Wilenius, nämä miehet tekevät kaiken juuri oikein. He panostavat treeniin täysillä, syövät oikein ympäri vuoden. Ei viinaa, ei naisia (siis Utin kohdalla) 😉 , ei bilettämistä, ei snägärimättöjä, ei mitään sellaista joka aiheuttaisi rytmistä poikkeamista. Nämä miehet voivat lähteä miettimään mikrofraktioita ja hifistellä, sillä heillä on jo kaikki mahdollinen käytössä lihaskasvun kannalta ja jotta päästään absoluuttiseen optimikehitykseen, se tarvitsee hifistelyä. Kaikki muut ihmiset tässä maailmassa voivat unohtaa hifistelyn, koska hyöty siitä on liian marginaalinen. Varsinkin, kun kaikki osa-alueet eivät ole kohdillaan.

Ota lisäravinteista hyöty irti, mutta älä huku niiden loputtomaan suohon.

Tässä Wilenius Hietalan värjättävänä