Another day at the mill

Hello
…Ja jälleen uusi päivä Myyrin ”Myllyllä”. Siellä jauhetaan lihat uuteen uskoon. Pure Beef. Se on sitä arkea siellä. Aamusta tai illasta puntille. Lihasjauhamoon duuniin ja kädet kiinni rautaan. Vaikka kuinka väsyttää tai haluis jäädä himaan, niin sinne mennään siltikin. Ei ole muita vaihtoehtoja, sä et anna itselles lupaa jäädä himaan.
Se on simppeli yhtälö, joka toimii: Treeni + ravinto + lepo + aika = Kehitys. Kaava on helppo, mutta jotta se toimisi, sulta vaaditaan myös ominaisuuksia sen ylläpitämiseksi.

• Kärsivällisyyttä
• Kivunsietokykyä
• Motivaatiota
• Tahtoa
• Sisua
• Tavoitteita

Se on aina uusi päivä myllyllä. Siellä erotellaan jyvät akanoista. Siellä mitataan sun tahtos tähän hommaan. Siellä punnitaan sun todellinen halu jaksaa tehdä tätä päivästä toiseen, vuodenpäivästä riippumatta. Se on tylsää puurtamista. Samat laitteet, samat liikkeet, sama väsymys ja kipu kropassa. Lihaksia särkee, mutta sä painat vaan joka kerta eteenpäin.
Muut jäävät himaan kun ulkona on pimeetä. Ne jää lämpöselle sohvalle makoilemaan eivätkä vois kuvitellakaan lähtevänsä työpäivän päätteeksi rankaisemaan itseään salille. Niiden mielestä me ollaan hulluja. Hulluuttahan se on lähteä väsyttämään jo väsynyttä kehoa.

Meitä on vain kourallinen, jotka saa tästä sitä rääkkäämisestä hyvänolontunnetta. Kivun kautta nautintoon. Me ollaan erilaisia kuin se valtaväestö. Me ollaan jääty koukkuun siihen raudan rankaisemiseen. Me saadaan kiksejä siitä, kun kerta toisensa jälkeen me tuhotaan lihakset treeneissä atomeiksi ja laahaudutaan onnellisina takas himaan, syömään ruokaa.
Ei meitä aina ymmärretä. Me ollaan liian erilaisia. Meihin on liian vaikeeta samaistua. Me tehdään järjenvastaisia juttuja. Me ollaan aina siellä lihastehtaalla hommissa. Me ei osata lopettaa. Oli arki tai pyhä niin me kunnioitetaan vain treenikalenteria. On ihan sama oli sitten joulu, uusivuosi tai itsenäisyyspäivä, me mennään sinne tuottamaan itsellemme kipua.
Eikä tätä osaa enää lopettaakaan. Tähän itsensä rankaisemiseen kun jää kiinni, sitä ikäänkuin kasvaa osaksi rautaa. Se on sun veressäs ja se virtaa siellä loppuun asti. Saatat joutua olemaan pois päivän tai viikon, mutta se rauta siellä veressä ajaa sut lopulta takaisin salille. Se tekemättömyys saa sut levottomaksi ja sä huomaat tulevas hulluksi jos et pääse purkamaan sitä energiaa treenaamiseen.
Salille on päästävä!

Tää on valinta ja tän kanssa me eletään. Vaikka muut kattoo kieroon ja jopa halveksii sua, sä teet tätä vain itsesi takia. Tästä sä saat sen hyvän olon, joten sä paskat nakkaat mitä muut susta ajattelee. Ne jotka eniten sua kritisoi, yleensä ovat vaan niitä kateudesta sokaistuneita ja asiasta tietämättömiä tapauksia.
Onneksi meitä on muutamia täällä. Meitä, jotka kulkevat tätä valittua tietä pitkin. Ja sinne sorvin ääreen, raudan mekkaan me kokoonnutaankin. Siellä on hyvä olla, jossa sut hyväksytään sellaisena kuin olet. …Ja jälleen uusi päivä ja uudet treenit ”myllyllä”!
Kovia treenejä kaikille! Asenteella!