This is Mika

02.09.2011 04:01 3min luku 2

Kaksi lasta, kaksi tunnetilaa ja paljon siltä väliltä.

Valokuva menneisyydestä.

Lähdetään tarkastelemaan lähemmin kuvan nyansseja. Voisi todellakin ajatella, että kuvan taaperot ovat sisko ja veli. Herkkä sisko ja sen rento veli? Lapsista tosin ei aina voi olla täysin varma, ovatko he tyttöjä tai poikia, varsinkin, kun ovat pieniä. Nyt kuitenkin on lähdettävä tietyistä olettamuksista ja etsittävä johtolankoja.

Veli.

Tuo rento heppu, jonka olemus huokuu lausetta: Anna ton itkee, se on mun sisko ja tota se aina tekee… Hoh hoh hoo… Asento on todellakin rento, pää taakse taivutettuna, nojaten selkänojaan. Vaatteet poikamaisesti yllä, sinne päin. Toinen henkseli irronnut ja paita pursuaa jo haalareiden alta ulos. Juuri kuten kunditkin tekisi – vähät välittäisi miten nyt yksi haalari tai paita on päälle aseteltu. Pää on kalju, ei ole tukkaa vielä kasvanut. Muistelen itseäni vauvana, olen kuullut, että itselläni pää pysyi kaljuna yksi vuotiaaksi asti. Olin kuin Kekkonen ensimmäisen elinvuoteni ajan. Tosin kun lopulta tukka lähti kasvamaan, ei se sitten tuolta enää pois lähdekään, kiitos paksutukkaisen äitini geenit. EI siis pelkoa kaljuuntumisesta, sen verran paksu ja tuuhea tuo reuhka on.

Oletetaan siis lasten olevan noin yhden vuoden paikkeilla, kuukauden parin marginaalilla yli tai alle.

Sisko.

Tuo herkkä jasmiininkukka, ehkä itsepäinen ja vahvaluontoinen. Tukka jo päässä ja selvästi kuvaa varten kammattu. Haalarit siististi, henkselit kiinni ja paita pysyy ojennuksessa, kuten tytöillä yleensäkin. Ilme kertoo suuresta loukkauksesta. Tätä en halunnut, miksi MUN pitää olla tässä? Draamaa ja suurta tunnetta, kuten joskus naisilla on tapana 😉

Tausta.

Mitä on siis tapahtunut? Lapset ovat ikuistettu kuvaan, hetki on todennäköisesti ollut tärkeä, lähinnä vanhemmille. Molemmat laitettu istumaan vierekkäin, poika ensin, koska hän on jo hyväksynyt tilanteen, istuu nojaten taaempana. Sisko istuutettu viereen, tosin huonolla menestyksellä, sillä tärkeä hetki meni pipariksi tunnekuohun yllätytettyä. Sisko koki vääryyttä, hän ei halunnut veljen viereen. Ehkä veli oli edellisessä hetkessä tukistanut siskoa, ihan leikillisesti, josta sisko loukkaantui? Sisko ei halunnut tuon toisen viereen. Ehkä tilanne oli pelottava? Kamera, joka tuohon aikaan (50, 60, 70-luvulla?) oli vieras kapistus, pelotti siskoa. Veli sen sijaan tuskin moisista välitti. Pojat muutenkin ovat tekniikasta kiinnostuneita, joten pelko ei tullut veljellä varmasti mieleenkään nähdessään jalustallisen, ison ja mustan kapistuksen heihin tähdättynä.

Katseet.

Katseet paljastavat huoneessa olijat, ainakin osittain. Veli katsoo suoraan kameraan. Kameran takana häärää siis oma isä tai ehkä jopa tilattu valokuvaaja. Loukattu sisko taasen hakee myötätuntoa äidistä. Katse on sivulle. Äiti on nostanut yhteistyöhaluttoman siskon sohvalle, mutta tilanne oli liian pelottava. Itku pääsi ja nyt katseet paljastavat äidin, joka seisoo sivuummalla: ”Miksi mä jouduin tähän? Mä haluun pois, ÄITIIIII!” [BYÄÄÄÄHH!]

Graafisuus.

Mutta tuo veli. Hän nauraa. Koko kuvan sielu on tuossa veljessä. Jos kuva oltaisiin rajattu niin, että kuvassa näkyisi vain sisko, olisi kuvan sävy aivan toisenlainen. Katsoja kokisi sydäntä riipaisevan surun tunteen, kun näkisi lapsen itkevät kasvot. Halu auttaa lasta on ihmisen ensisijainen, luontainen vaisto. Kuva ei myöskään toimisi niin voimakkaasti, jos vain veli näkyisi kuvassa. Kuvan tunnevaihtelut ilmeineen ovat äärimmäiset. Siskon vahvat, loukatun ihmisen kasvonpiirteet ovat häkellyttävän graafiset, mutta vasemmalla istuvan veljen rento olemus poistaa kuvasta vakavuuden. Kuva naurattaa joka kerta kun sitä katsoo. Veljen nauravat kasvot ja asento huokuvat puhdasta, hersyvää ja humoristista suhtautumista koko tilanteeseen. Herra on kuin kotonaan, vaikka ympärillä hääräillään ja sisko parkuu vieressä. 🙂

Itku ja nauru ovat lapsen keinot kommunikoida, ilmeet ihmisellä ovat niitä asioita, joita tulkitaan keskenämme läpi elämän. Siksi ihmisellä on satoja kasvolihaksia, jotta pystymme pelkän ilmeen avulla näkemään mikä tunnetila toisella on. Kasvojen tunnistusmekanismi on jopa pienen pienellä vauvalla hämmästyttävän kehittynyt.

Yhteenveto.

Voimme vain arvailla mitä kuvan tilanne on oikeasti pitänyt sisällään. Kuva on hetki menneisyydestä, kahdesta lapsesta, tilanteesta ja siihen liittyvästä kahdesta, täysin vastakkaisesta reaktiosta.

Kiitos! 🙂 Ja hyvää viikonloppua kaikille!

Kommentit (2)

Ladataan kommentteja...
Kommentteja ei voitu ladata. Yritä myöhemmin uudelleen.
{{ comment.author }} #{{ comment.id }} Vastaa

Vastaa

Kaikki kommentit tarkistetaan manuaalisesti ennen julkaisua.
Emme julkaise sähköpostiosoitettasi ulkopuolisille.
Avatar noudetaan sähköpostin perusteella Gravatar-palvelusta.

Luethan täältä kuinka käsittelemme henkilötietojasi.